Se aika vuodesta on taas käsillä. Se aika, kun töihin mennessä on pimeää ja töistä lähtiessä vielä pimeämpää. Lähes kaikki energia maapallolla on peräisin auringosta, eikä siten ihme, että Helsinki-Vantaa on koronavuosien jälkeen, ja erityisesti nyt syksyn myötä täyttynyt D-vitamiinia hamuavista suomituristeista. Meille länsirannikon epäonnen sotureille pimeys on loppuvuodesta todellinen ongelma – varsinkin, kun mereltä puhaltava föhntuuli kirjaimellisesti sulattaa viimeisetkin toivon rippeemme pysyvästä lumesta ennen tammikuuta. Lapissa on ehkä kaamos, mutta täällä meillä laskettelurinteiden valot eivät peilaa lumikinoksista ja valaise koko kylää. Kaiken lisäksi kellojakin siirrettiin viime viikonloppuna, ja siten lähti taas illasta yksi valoisa tunti pois – epäonnisimpien puurtaessa yövuorossa. Joko tuo siirtely ensi vuonna loppuisi? Kukahan senkin on keksinyt?
Harva pitää marraskuuta lempikuukautenaan, ja moni kertoo suorastaan väsyvänsä ainaiseen pimeyteen ja vesisateeseen. Itseään voi kuitenkin lohduttaa sillä, että vaikka taivas olisikin pilvinen, ei se tarkoita, etteikö aurinkoa olisi. Pitkän talven jälkeen (ainakin toisinaan) aurinkoiset kesäillat lämmittävät aivan uudella tavalla niin kehoa kuin mieltäkin. Voisiko juuri vuodenaikojen vaihtelu ja sen tuoma arvostus kesää kohtaan jopa olla syy sille, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, ja Pori Suomen onnellisin kaupunki? (Kukaan porilainen ei tosin tiedä keneltä tätä on kysytty.) Maailman paras kaviaarikin alkaa jokapäiväisenä aamupalana jossain vaiheessa tympiä, ja maailman pehmeinkin silkki tuntua päällä arkivaatteelta. Se, että aina säännöllisesti saamme sietää pimeitä iltoja ja vesisateita, lienee syy sille, että osaamme nauttia kesästä ja sen lämmöstä sitäkin enemmän. Kuten Olli Halonen kappaleessaan Suomen kesä laulaa: ”Suomen kesä kestää hetken aikaa vaan, mut sen hetken maailma tarjoo parastaan.”
Pimeyden tuomaan väsymykseen on monia itsehoitokeinoja. D-vitamiinin ottaminen purkista on jo viranomaissuositustenkin valossa kannattavaa, ja toiset ovat kokeneet saavansa apua kirkasvalolampusta. Minulle kuitenkin merkittävin energianlisääjä säännöllisen liikunnan, unen ja luonnollisen ravinnon ohella on ollut kiitollisuus, myös pimeydestä. Marraskuukin on mahdollisuus tehdä jotain, mikä vielä elokuussa ei ollut mahdollista: sytyttää koti täyteen kynttilöitä, tai pulahtaa (vielä tosin melko haaleaan) avantoon. Innokkaimmat saattavat jo ostaa ensimmäiset joulukalenterit (ne kun tulevat kauppoihin jo syyskuussa), tai ripustaa ensimmäiset jouluvalot. Muista olla kiitollinen myös sinulle läheisistä ihmisistä, ja osoittaa se heille. Kynttilääkin paremmin valaisee autenttinen hymy hyvältä ystävältä.
Kesä tuntuu liitävän ohi aina todella nopeasti, mutta niin liitää talvikin, kun ei jää tuleen (tai pikemminkin vesilätäkköön) makaamaan. Myös marraskuussa voi aloittaa uuden harrastuksen, viedä puolison tai ystävän treffeille, tai vaikka lähteä luontoon liikkumaan. Ehkä mukavan tekemisen lomassa voi myös jo yhdessä haaveilla tulevasta kesästä. Hyvää kannattaa odottaa, sillä helteiden saapuessa voi taas ensi vuonna laiturin nokassa lauleskella Halosen sanoin: ”--ja vaan niin paljon rakastan, näitä öitä Playa del Finlandian.”