Sain Viisas elämä -kustantamolta luettavakseni Joe Dispenzan kirjan Plasebo - Lumevaikutuksen teho. En ole lääkäri, tai edes järin lääketieteestä kiinnostunut, joten ajattelin, että luen kirjan vain silmäillen läpi. Jäin kuitenkin jo ensimmäisessä kappaleessa koukkuun ja luin kirjan kannesta kanteen.
Kirja kertoo siis plasebo-vaikutuksesta, eli siitä, miten voimme saada apua, tai jopa parantua sairauksista pelkästään ajatuksemme voimalla. Tämä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kuin miltä se saattaa kuulostaa. Plasebo voi toimia esimerkiksi silloin, kun saamme "lääkettä", joka on oikeasti pelkkä kalkkitabletti. Saatamme saada "lääkkeestä" huomattavaa apua, vaikka luonnollisestikaan kalkkitabletti ei fysiologisesti paranna yhtäkään sairautta. Jotta plasebo voisi toimia, meidän tulee uskoa aivan täysillä siihen mitä teemme parantaaksemme itsemme tai millaisen pillerin otamme. Jos siis kotona otat Buranan sijasta monivitamiinipillerin päänsärkyyn ja yrität uskotella itsellesi kyseessä olevan särkylääke, ei vaikutus kovinkaan todennäköisesti oli suuri.
Plasebon vastakohta on nosebo, mikä tarkoittaa sitä, että saatamme vastaavasti kärsiä vaivasta x vain ajatustemme takia. Jos uskomme jonkin asian olevan meille haitallista, se saattaa myös ilmetä kehossamme sellaisena. Tämä on huomattu myös lumelääkkeiden kohdalla niin, että kalkkitabletista on tullut potilaille myös ikäviä sivuvaikutuksia, joiden mahdollisuudesta heille on kerrottu. On mielenkiintoista miettiä, kuinka suuri osa esimerkiksi "perinnöllisistä" sairauksista on nosebo-vaikutuksen tuotetta.
Plasebon vaikutukset ovat kiistattomat, ja asiaa on myös tutkittu paljon. Seuraavaksi pari erittäin mielenkiintoista esimerkkiä, jotka on poimittu kyseisestä kirjasta:
Ortopedian tohtori Bruce Moseley teki vuonna 1996 testitutkimuksen, joka perustui hänen kokemuksiinsa kymmenen armeijassa palvelleen ja polven nivelrikosta kärsineen sotilaan kanssa. Moni tutkittavista ontui ja käveli kepin kanssa. Kahdelle koehenkilöistä tehtiin "normaali" leikkaus, kolmelle tehtiin pelkkä polven huuhtelu vedellä, ja viidelle tehtiin pelkkä valeleikkaus, eli polvi leikattiin auki ja ommeltiin saman tien kiinni. Leikkausten jälkeen kaikki tutkittavat voivat huomattavasti paremmin, eikä edes puolen vuoden päästä heidän välillään huomattu mitään eroa. Kaikki kävelivät huomattavasti paremmin ja tekivät asioita, joita eivät ennen olleet pystyneet tekemään.
Kalifornian yliopiston psykologi Bruno Klopfer kertoi kirjassa eräästä herra Wrightista. Hänellä oli pitkälle edennyt imusolmukesyöpä, valtavia kasvaimia, ja hän oli täysin vuoteen oma. Wright alkoi saada testikäytössä ollutta uutta lääkettä, Krebiozenia, joka oli johdettu hevosen verestä. Wright sai Krebiozenia pistoksen perjantaina, ja maanantaina hän käveli ympäriinsä, nauroi ja jutteli hoitajien kanssa reippaana. Kymmenen päivän päästä hänet kotiutettiin ja hänen paranemistaan pidettiin ihmeenä. Pian media kuitenkin uutisoi, että Krebiozen oli tutkimuksissa todettu hyödyttömäksi. Wright sairastui tämän tiedon saatuaan uudelleen, ja palasi sairaalaan. Lääkärit saivat vielä vakuutettua Wrightin lääkkeen tehosta tuplaamalla annoksen, ja Wrightin oireet alkoivat taas hävitä. Kun Wright kuitenkin kuuli taas uuden kerran mediasta siitä, että Krebiozen oli todettu täysin hyödyttömäksi, hän sairastui kolmannen kerran ja kuoli kahden päivän sisällä.
Personal Trainerina ja valmentajana kirja kiinnosti minua lähinnä siksi, että se kertoo minusta siitä, että ihminen voi pystyä mitä ihmeellisempiin asioihin, kun hän vain oikeasti uskoo siihen! Omat uskomuksemme ja ajatusmaailmamme vaikuttavat suoraan myös kehoomme. Kirjassa kerrottiin siivoojina työskennelleistä naisista, jotka liikkuivat työssään paljon, mutta vapaa-ajallaan eivät juuri ollenkaan. Heiltä kysyttiin, olivatko he mielestään aktiivisia, ja lähes jokainen vastasi kieltävästi. He tekivät kuitenkin todella aktiivista työtä, ja heidän arkiaktiivisuutensa oli niin suurta, että heidän voitiin sanoa liikkuvan oikeinkin riittävästi. Puolille siivoojista kerrottiin tämä asia, puolille taas ei. Nämä siivoojat työskentelivät erillään, joten tieto ei päässyt leviämään. Kuukautta myöhemmin ne siivoojat, joille oltiin kerrottu heidän olevan itse asiassa aktiivisia, olivat laihtuneet keskimäärin kilon, heidän rasvaprosenttinsa oli pienentynyt ja heidän verenpaineensa oli laskenut, vaikka he eivät olleet harjoittaneet yhtään enempää liikuntaa kuin ennenkään. Sillä, mitä ajattelemme itsestämme, on siis huikea vaikutus meihin myös fyysisesti!
Kirjassa Dispenza kertoo myös siitä, miten itselleen voi toimia plasebona, ja miten meditaation ja mindfulnessin kautta moni on löytänyt apua tai jopa parannuksen sairauksiinsa ja vaivoihinsa. Näissä en kuitenkaan ala antamaan täsmävinkkejä, vaan suosittelen etsimään käsiin tämän kirjan!
Muista uskoa itseesi myös silloin, kun se on vaikeaa. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Harjoittele, ota aikaa ja ole kärsivällinen.