Tiesitkö, että ihmisen onnellisuuteen vaikuttavat asiat voidaan jakaa karkeasti kolmeen osa-alueeseen, jotka vaikuttavat onnellisuuteemme karkeasti prosenttiosuuksin 50%, 40% ja 10%?
Tämä kirjoitus pohjautuu Sonja Lyubomirskyn kirjaan Kuinka onnelliseksi?, jonka on kustantanut Viisas Elämä -kustantamo. Toimin kyseisen kustantamon kirjalähettiläänä vuonna 2021, joten tulen tekemään vastaavanlaisia kirjaesittelyjä vielä useita.
Lätinä sikseen, sillä jäit varmasti miettimään, mitkä nuo kolme osa-aluetta oikein ovat. Nyt kerron ne sinulle.
Suhteellisesti suurin, eli 50% vaikutus onnellisuuteemme on omilla geeneillämme, eli käytännössä sillä, millainen ihminen on kyseessä. Toiset ihmiset ovat luonnostaan iloisempia, suhtautuvat asioihin myötämielisemmin ja omaavat sellaisia luonteenpiirteitä, että he kokevat siten tavallista enemmän onnellisuutta. Noin puoliin onnellisuudestamme emme voi siis vaikuttaa, sillä emme voi muuttaa geenejämme.
Älä kuitenkaan lannistu, sillä lähes yhtä suuri vaikutus, eli 40% vaikutus onnellisuuteemme on omilla valinnoillamme ja omalla toiminnallamme! Kyllä! Voimme siis omilla valinnoillamme vaikuttaa 40% omasta onnellisuudestamme! On siis turhaa tuudittautua sen varaan, että "Muut nyt vain ovat onnellisempia kuin minä", vaan ottaa käyttöön ainakin yksi seuraavista 12 onnellisuusaktiviteetista, jotka Lyubomirsky kirjassaan esittelee. Koska me olemme kaikki erilaisia, ei jokainen näistä onnellisuusaktiviteeteista varmastikaan toimi kaikille, mutta uskon, että löydät niistä jonkun kokeiltavaksi. Tässä ne tulevat:
- Kiitollisuuden ilmaiseminen. Olen jo puhunut ja tulen varmasti vielä tulevaisuudessakin puhumaan paljon kiitollisuudesta. Olen esimerkiksi pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, ja tiedän, että monet menestyneet henkilöt ovat tehneet samaa vuosikausia. Kun miettii säännöllisesti asioita, joista voi olla kiitollinen tässä ja nyt, välttää varmasti todennäköisemmin myös hedonismin oravanpyörän. Siitä vielä lisää tämän postauksen loppupuolella.
- Optimismin vaaliminen. Tällä en nyt tarkoita sinisilmäisyyttä tai negatiivisten asioiden sivuuttamista, vaan sitä, että suhtautuu lähtökohtaisesti avoimin mielin tapahtumiin, toisiin ihmisiin ja elämän haasteisiin. Tutkimukset osoittavat optimististen ihmisten olevan keskimäärin fyysisesti terveempiä, sekä saavan aikaan enemmän haluamiaan asioita. Tärkeimpänä seikkana murrettakoon se myytti, että optimismi olisi synnynnäinen luonteenpiirre. Siihenkin voi opetella.
- Liian ajattelun ja sosiaalisen vertailun vähentäminen. Tämän aktiviteetin merkitys korostuu erityisesti sosiaalisen median aikakaudella, kun ihmiset tuovat parhaita puoliaan esille seuraajilleen somen kautta. Paljon puhutaan somen vaikutuksista ajatteluumme, mutta haluan nostaa esille myös uutisten ja muun median vaikutukset. Myös uutiset ja uutissovelluksista tuuttaavat push-ilmoitukset ovat riippuvuutta aiheuttavia asioita, jotka vaikuttavat ajatteluumme ja monessa tapauksessa myös ylikuormittavat meitä. Itse en ole enää vuoden 2021 puolella juuri ollenkaan seurannut uutisia. Tämä johtuu juuri edellä mainitsemistani seikoista, sekä eräästä viruksesta.
- Hyvien tekojen harjoittaminen. Mietipä hetki sellaista hetkeä, kun olet tehnyt jonkin hyvän teon, ja saanut toiselle hyvän olon. Olet esimerkiksi auttanut toista, antanut hänelle aikaansa tai osoittanut välittämisesi jollain pienellä eleellä. Miltä sinusta tuntui? Tunsitko onnellisuutta? Hyvien tekojen on todettu lisäävän onnellisuutta niiden vastaanottajien, mutta ehkä vielä enemmän niiden harjoittajien keskuudessa. Suosittelen siis miettimään jonkin tavan, jolla voisit ilahduttaa lähimmäistäsi, jollain sellaisella tavalla, jota et normaalisti tee. Vaihtoehtoisesti voit ilahduttaa jotakuta aivan tuntematonta. Hymyile vastaantulijalle, tai juttele hetki ystävällisesti puhelinmyyjälle.
- Sosiaalisten suhteiden vaaliminen. Ihminen tottuu helposti erilaisiin ylellisyyksiin, eivätkä raha tai esineet useinkaan tuo meille onnea. Ihminen siis kyllästyy helposti. Eikö ihminen siis kyllästy samalla tavalla ihmissuhteisiinkin? Ei ainakaan tämän kirjan perusteella. Sosiaalisia suhteita voidaan pitää ihmisen perustarpeena, ja laadukkaat ihmissuhteet selvästi lisäävät onnellisuutta. Nykypäivän kiireinen arki saattaa usein täyttää aikataulut "pakollisilla" menoilla, eikä suhteille jää niin paljoa aikaa. Vallitseva maailmantilanne ei asiaa myöskään helpota. Laita kuitenkin vaikka kalenteriin ylös soitto jollekin läheiselle. Ihmissuhteet tarjoavat meille myös tukiverkon stressin, ahdistuksen tai kriisin kohdatessa.
- Selviytymiskeinojen kehittäminen. Monet meistä kohtaavat jossain vaiheessa elämäänsä suuren vastoinkäymisen, josta yli pääseminen voi tuntua mahdottomalta: läheisen kuolema, ero, julkinen nöyryytys, tai jokin muu vastaava tapahtuma. Isoistakin vastoinkäymisistä on usein kuitenkin mahdollista selvitä, jopa entistä vahvempana. Monet menestyneet ihmiset ovat kokeneet jonkin suuren vastoinkäymisen, ja nousseet siitä suosta entistä vahvempina. Tähän avaimena on todennäköisesti oikeanlaiset selviytymiskeinot. Toisen selviytymiskeino voi olla toiselle puhuminen, toiselle se voi olla kirjoittaminen. Ei välttämättä aina, mutta useimmiten kuopasta voi nousta entistä vahvempana.
- Anteeksiannon opettelu. Pystyisitkö sinä palkkaamaan töihin lapsesi murhaajan. En usko, että minäkään voisin, mutta erään Amy Biehlin äiti pystyi. Hän antoi anteeksi tyttärensä murhanneelle Ntobeko Penille, joka työskentelee nykyään hiv- ja aids-tietoutta levittävässä Amy Biehl -säätiössä oppaana ja kouluttajana. Tapaus on melko äärimmäinen, mutta tutkimusten mukaan siitä voi ottaa opiksi. Anteeksianto helpottaa ennen kaikkea omaa oloamme, sillä kun kykenemme antamaan anteeksi, ei meidän enää tarvitse kantaa kaunaa, mikä ainakin omasta mielestäni on todella raskas tunne. Luonnollinen reaktio toisen pahaan tekoon on usein joko kosto tai välttely, joista kumpikaan ei yleensä tuo rauhaa kummallekaan osapuolelle. Voit harjoitella anteeksiantoa vaikkapa kirjoittamalla anteeksiantokirjeen. Sitä ei ole pakko edes lähettää.
- Virtauskokemuksen lisääminen. Oletko koskaan tehnyt jotakin asiaa niin, että et ole edes huomaa ajan kulumista. Todennäköisesti tämä aktiviteetti on ollut jotain sinulle mieluista. Se on haastanut sinua sopivasti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Olet tuntenut tekeväsi jotakin merkityksellistä ja tärkeää. Osuinko oikeaan? Tällaista tilaa voi kutsua virtauskokemukseksi tai kansainvälisemmin flowksi. Uppoudumme flow-tilaan usein silloin, kun olemme onnellisia, mutta homma toimii myös toisin päin. Kun pystymme upottamaan itsemme flow-tilaan, olemme keskimäärin onnellisempia. Virtauskokemuksen lisäämiseen on monta tietä, mutta tärkeää on ainakin oikeanlainen asennoituminen tekemiseen, sillä jos pystymme motivoimaan itsemme sisäisesti tekemään jotakin asiaa, koemme todennäköisemmin flowta. Lisättäköön loppuun mielenkiintoinen fakta: Ihmiset kokevat virtauskokemusta huomattavasti enemmän töissä kuin vapaa-ajalla. Herää siis kysymys, miksi ihmiset arvostavat vapaa-aikaa paljon enemmän kuin työtä. Tästä ehkä oma kirjoituksensa joskus tulevaisuudessa.
- Elämän iloista nauttiminen. Minusta on selvää, että ennen kuin harjoittaa yhtäkään onnellisuusaktiviteettia, tai hankkii yhtään lisää "onnellisuutta tuovaa" tavaraa, pitää oppia pysähtymään ja elämään hetkessä. Mistään onnellisuutta tuovasta asiasta ei ole hyötyä, jos ajatukset ovat joko menneessä tai tulevassa. Nykyisin puhelimet tulevat ainakin omasta mielestäni liikaa mukaan kuvioihin lähes joka hetkellä. Itse nautin paljon mielummin festarikeikasta livenä kuin linssin läpi. Vaikka en saisi yhtään kuvaa, muistan keikan paremmin, jos olen saanut kokea sen täysillä. Joissain tilanteissa kamera voi kuitenkin olla hyväkin asia, ja saada aikaan sen, että oikeasti havahtuu nykytilan kauneuteen. Itselläni yksi jokapäiväinen pysähtyminen ja nykyhetkestä nauttiminen on aamurutiinit. Toimivien aamurutiinien avulla jokainen aamu ja sitä kautta päivä muuttuu nautinnoksi. Aamurutiineistakin varmasti lisää tulevissa postauksissa.
- Tavoitteisiin sitoutuminen. Olen itsekin huomannut, että ehkä yksi eniten onnellisuutta lisäävistä asioita elämässä on se, että on jokin päämäärä, jota tavoitella. Tavoitteen ei välttämättä tarvitse aina edes onnistua, mutta jo se, että pystyy sitoutumaan johonkin tavoitteeseen ja työhön, lisää onnellisuutta. Monet ammattiurheilijat ovat toisinaan surullisiakin esimerkkejä siitä, mitä voi käydä, jos elämän keskeinen tavoite viedään pois. Pahimmassa tapauksessa elämästä voi kadota pohja kokonaan, kun ei ole enää tavoitetta, jonka eteen työskennellä. Tavoitteeseen sitoutuminen kohottaa itsetuntoa, jäsentää elämää, opettaa ajanhallintaa sekä yksinkertaisesti lisää onnellisuutta.
- Uskonnon ja henkisyyden harjoittaminen. Ei varmastikaan ole sattumaa, että Jeesuksen, Buddhan ja muiden uskonnollisten johtajien opetuksia siteerataan yhä tänä päivänä myös itsensä kehittämisen kirjallisuudessa. Uskontojen opetuksissa myös toistuvat monet jo mainitut teemat: lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, hyvät teot, muutamia mainitakseni. Useimmiten rukoukset myös sisältävät kiitollisuuden harjoittamista, jolloin uskonnon harjoittaminen toimii myös kiitollisuuspäiväkirjana. Ehkä suurin onnellisuutta uskonnoissa lisäävä asia on kuitenkin se, että ne antavat elämälle merkityksen. Jos ajattelee, että koko elämä ja oma olemassaolo perustuu täysin sattumaan, voi se aiheuttaa mitättömyyttä, ja jopa ahdistusta. Itseäni risoo se, miten uskonnot näyttäytyvät nykyään monien mielissä negatiivisina, ja miten ne "aiheuttavat sotia ja terrorismia". Itsekin kristittynä uskon, että uskonnot tuovat maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa.
- Kehosta huolehtiminen. Personal Trainerina en voi kyllin korostaa tämän viimeisen onnellisuusaktiviteetin merkitystä. Lyubomirsky jakaa tämän viimeisen aktiviteetin kolmeen osaan: liikunta, meditaatio, sekä onnellisen ihmisen tapaan toimiminen. Sivuutan tässä kohtaa kaksi ensimmäistä, sillä niistä tulette kuulemaan vielä paljon, mutta viimeistä haluan avata hieman tarkemmin. Kirja kertoo parista tutkimuksesta, joista toisessa koehenkilöiden suuhun laitettiin kynä, joko hampaiden väliin tai huulien väliin, jolloin he joko hymyilivät tai olivat suu mutrulla. Koehenkilöt, joilla kynä oli hampaiden välissä, kokivat heille näytetyt sarjakuvat hauskemmiksi kuin ne, joilla kynä oli huulien välissä. Toisessa tutkimuksessa vaikeaa masennusta sairastaneille koehenkilöille ruiskutettiin naamaan botoxia niin, että heidän kasvojensa perusilme muuttui positiivisemmaksi. Yhdeksän kymmenestä koehenkilöstä pääsi eroon masennuksesta ja kymmenennelläkin oireet helpottivat. En yritä sanoa, että kenenkään pitäisi tämän luettuaan kulkea kynä hampaiden välissä tai otattaa botoxia hymylihaksiinsa, vaan sitä, että toisinaan hieman tekaistukin hymy voi lisätä onnellisuutta. Tälläkään en tarkoita negatiivisten asioiden sivuuttamista, mutta joskus, kun oma vireystila vain on hieman matalalla, voi tätä ehkä kokeilla.
Saatoit innostua näistä onnellisuusaktiviteeteista niin paljon, että ehdit jo unohtaa, että en vielä kertonut sinulle, mistä jäljelle jäävä 10% onnellisuudestamme sitten tulee. Tämän kymmenyksen vaikutus onnellisuuteemme on verraten vähäinen, mutta jostain syystä monet kuvittelevat sen olevan synonyymi onnellisuudelle. Kyseessä on ympäristömme, ja ympäristöllä tarkoitan sitä, millaisissa olosuhteissa elämme ja millaisten ihmisten kanssa, sekä mitä omistamme.
Minäkin olen joskus useaankin otteeseen ajatellut, että raha, maallinen materia ja korkea elintaso ovat avain onneen, mutta sekä omat kokemukseni, tieteelliset tutkimukset että tämä kirja ovat osoittaneet luuloni vääriksi. Näillä asioilla toki on vaikutusta, mutta vain vaivaiset 10%. Miksi asia on näin, vaikka moni on niin varma siitä, että uusi auto tai hulppea huvila lisäisi onnellisuutta merkittävästi? Tämä johtuu pitkälti siitä, että totumme asioihin nopeasti. Saavuttaessamme maallista mammonaa ja materiaa, ajaudumme helposti niin kutsuttuun hedonismin oravanpyörään, eli alamme havitella koko ajan enemmän ja enemmän. Mielessä on helposti ajatus: "Olen onnellinen sitten, kun...", ja kun tämä asia on saavutettu, se ei tuokaan enää onnea, vaan tarvitaan jotain vielä hienompaa. Ajattele, että olet juuri raatanut vuosikymmeniä 60-tuntista työviikkoa kovapalkkaisessa työssä, ja ostat yli miljoonan euron arvoisen rantahuvilan, ja ajattelet sen tekevän sinut onnelliseksi. Mutta entä, jos vieressä oleva huvila onkin vielä hieman hienompi, hieman lähempänä rantaa, ja pihassa kiiltää vielä vähän hienompi auto? Osaisitko olla onnellinen? Jos et, et luultavasti osaisi koskaan, sillä aina jossain on hienompi huvila. Jos taas osaisit tyytyä paikan toiseksi hienoimpaan huvilaan, olisitko ehkä osannut tyytyä entiseenkin kotiisi? Kysyn vain.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jos etsii onnea, ei tarvitse mennä kauas, sillä onnellisuus löytyy sisältämme. Jos haluat tutustua tarkemmin onnellisuusaktiviteetteihin, suosittelen hankkimaan käsiisi tämän kirjan.
Lähteet:
Lyubomirsky, Sonja (2021) Kuinka onnelliseksi? 1. uudistettu painos. Käännös: alkuperäisteos The How of Happiness. Viisas elämä, Helsinki.